Kilpahevosesta on hyvä ottaa säännöllinen verinäyte
Verikoe on nopea tutkimusmuoto, jonka avulla voi helposti seurata kilpahevosen terveydentilaa tai etsiä syitä mahdolliseen alisuorittamiseen tai huonoon palautumiseen. Verinäytteillä voidaan tarkastella erilaisia asioita sen mukaan miten laajasti näytettä halutaan tutkia. Toisinaan näytteenotto kilpahevoselta "vain varmuudenvuoksi" ei ole ollenkaan pahitteeksi. Hevosen veriarvojen tulkinta vaatii kuitenkin paneutumista aiheeseen.
Muutama sananen verestä
Punasolut eli erytrosyytit vastaavat hapen, ravintoaineiden ja hiilidioksidin kuljetuksesta. Hematokriitti (Hkr) kertoo punasolujen prosenttiosuuden veressä. Hemoglobiini (Hb) tarkoittaa verenpunaa, joka on punasolujen hapensitojaproteiini. Veren hemoglobiinipitoisuus (g/l) kuvaa suoraan veren hapenkuljetuskapasiteettia. Punasolun suuri koko kertoo usein anemiasta, joka todennäköisesti johtuu verenhukasta, B6:n, B12:sta, foolihapon tai niasiinin puutteesta tai siitä ettei hevosen elimistö pysty valmistamaan näitä vitamiineja. Jos punasolun koko on pieni, johtuu anemia yleensä raudan tai kuparin puutteesta. Lukema kertoo myös luuytimen toiminnan tehokkuudesta ja sen kyvystä muodostaa punasoluja. Lukemat voivat vaihdella 43–55 fl välillä. Paras ja optimaalinen lukema kilpailevalle hevoselle on 48-50. Lukema 45 fl kertoo siitä, että hevonen alkaa menettää kuntoaan.
Valkosolut eli leukosyytit taistelevat taudinaiheuttajia vastaan ja ovat tärkeä osa elimistön puollustusjärjestelmää. Leukosyyttejä on useampaa eri tyyppiä ja niiden erittelylaskentaa, ”diffiä”, käytetään apuna sairauksien diagnosoinnissa. Diffi kertoo eri valkosolutyyppien suhteellisen määrän. Optimaalinen diffisuhde on neutrofiilit + eosinofiilit + basofiilit = 60% ja lymfosyytit + monosyytit = 40%. Erittelylaskenta voi antaa lisätietoa taudin syistä, mutta yksilökohtainen vaihtelu mm. hevosen kunnon mukaan voi hankaloittaa tulkintaa. Bakteeritulehdus nostaa usein valkosolujen määrää. Virustartunnoissa valkosoluarvo saattaa kuitenkin olla jopa normaalia alhaisempi. Neutrofiilit ovat puollustusjärjestelmän nopeimmin reagoivia soluja (alle 4h ärsykkeeseen). Neutrofiilien määrä lisääntyy akuutissa stressissä, tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Eosinofiilien määrä taas lisääntyy usein allergisen reaktion, loistartunnan yhteydessä tai ärtyneen suoliston syndroomassa. Basofiilit erittävät allergisissa reaktioissa mm. histamiinia ja hepariinia. Monosyytit ovat ns. ”siivoajasoluja”, jotka hävittävät vahingoittuneen kudoksen sairauden tai infektion jälkeen. Ne ovat merkki paranemisesta ja niitä näkee erityisesti kroonisissa vuodoissa ja suolistohaavojen yhteydessä.
Neutrofiilien ja lymfosyyttien suhdetta on käytetty jo vuosia hevosen terveydentilan seurantaan. Normaalisti neutrofiilien ja lymfosyyttien suhde on 60:40. Jos suhdeluku on vastakkainen (40:60) on kyseessä jonkinlainen akuutti stressi tai sairaustila, jonka yleensä aiheuttaa virus, kiputila, lihasongelma (tying up) tai matkustaminen. Jos suhdeluku muuttuu 70:30 tai 80:20 on se merkki kroonisesta stressistä, joka vaikuttaa suorituskykyyn. Yleisesti ottaen, jos suhdeluku on suurempi kuin 3:1 (75:25) hevonen ei voi hyvin, eikä yleensä parane ilman kilpailutaukoa, lepoa ja hoitoa. Sitkeä krooninen stressitila aiheuttaa sen, että lymfosyytit eivät uudistu hoidon myötä ja hevonen ei saavuta kykyjään vastaavaa tasoa. (Mc Gregor Veterinary Clinic, 2010.)
Verihiutaleilla eli trombosyyteillä on elintärkeä rooli veren hyytymisessä.
Hemoglobiini- ja hematokriittimittauksilla voidaan selvittää hevosen suorituskykyä ja veren hapenkuljetuskapasiteettia. Näyte on rasitusverinäyte, koska hevonen pystyy varastoimaan lähes puolet punasoluistaan pernaan, mistä ne vapautuvat verenkiertoon fyysisen rasituksen aikana. Rasitusverinäytte, juoksumatto- tai ratatesti otetaan välittömästi kuormituksen jälkeen ja ennen jälkiverryttelyä. Hevosen terveydentilan selvittämiseksi otettu verinäyte otetaan yleensä levossa. Levossa otetun verinäytteen hemoglobiinipitoisuus ei kerro hevosen suorituksen aikaisesta hemoglobiinipitoisuudesta juurikaan.
Hevosen tulehdusarvoja mitataan yleisimmin fibrinogeenillä ja Seerumin amyloidi-A:lla (SAA). Fibrinogeenin määrä kohoaa yleensä erityisesti bakteeritulehduksissa ja kudosvaurioissa. Fibrinogeeni nousee nopeasti tulehduksen alkamisesta ja vastaavasti laskee nopeasti tulehduksen parannuttua. Fibrinogeenin seuranta on tärkeä bakteeritulehduksen hoidon aikana. Seerumin amyloidi-A (SAA) joka reagoi nopeasti tulehduksiin ja kudosvaurioihin. Kudosvaurion seurauksena sen pitoisuus nousee nopeasti ja voimakkaasti. Se alkaa nousta jo 2-4 tunnin kuluttua vauriosta ja saavuttaa huippunsa 1-2 vuorokaudessa. Vaurion tai tulehduksen mentyä ohi, laskee seerumin amyloidi A pitoisuus jo vuorokauden kuluessa. Bakteeri-infektioiden on todettu aiheuttavan voimakkaan seerumin SAA– nousun, virusinfektioissa nousu on vain vähäistä tai kohtalaista. SAA-mittaukset ovat erittäin käyttökelpoisia ennaltaehkäisevässä työssä valmennusta ajatellen. Saatuaan tiedon piilevästä tulehduksesta valmentaja voi säätää valmennuksen tason hevoselle sopivaksi ja olla ylirasittamatta sitä. SAA-mittauksen ja fibrinogeenin yhteismäärityksellä saadaan kuva siitä onko hevosella akuutti tulehdustila (korkea SAA, matala fibrinogeeni), onko tulehdus jo paranemassa (matala SAA, korkea fibrinogeeni) vai onko tulehdus piilevä. (VetLab 2008).
Lihasarvojen seuranta
Hevosen lihasarvoja seurataan, jos sillä epäillään lihasvauriota, lannehalvausta tai sillä on ongelmia palautumisessa. Lihasvaurioille altistavia tekijöitä ovat matala seleeni- ja E-vitamiinitaso tai elektrolyyttihäiriöt. Lihasvaurioiden yhteydessä kreatiinikinaasi (CK) kohoaa ja myös laskee nopeasti, jolloin se ei sovi vanhojen vaurioiden tutkimiseen. Aspartaattiaminotransferaasi (ASAT) taas kohoaa hitaasti usean päivän aikana ja laskee myös hitaasti. Kovatehoinen valmennus nostaa lihasarvoja, joten hyvin valmennetulla hevosella myös lihasarvot on usein hieman koholla ja tilanne on silti aivan normaali. Vähäoireinen lihasongelmainen hevonen voidaan testata myös liikuntatestillä (juoksumatolla), jonka jälkeen tarkistetaan mahdollinen CK:n nousu. Rasvaruokinta vähentää lihasongelmia hevosilla tutkitusti. Rehun korkea rasvapitoisuus ja matala tärkkelys sekä E-vitamiini-seleenilisä voivat ehkäistä lihasoireita hevosilla, jotka ovat alttiita lihasongelmille.
Rauta-arvot
Kun hevonen kärsii matalasta hemoglobiinista tai heikoista rauta-arvoista, on usein ensimmäinen ajatus tarjota hevoselle voimakasta rautalisää eli ylimääräistä rautaa. Raudan imeytyminen onkin sitten ihan toinen juttu. Hevonen saa heinästä ja perusrehusta normaalisti jo riittävästi rautaa ja usein liiallisen raudan syöttäminen saa aikaiseksi vatsavaivoja ja ripulia. Liiallinen rauta ei myöskään poistu hevosen elimistöstä tehokkaasti, vaan se varastoituu elimistöön rasittaen muun muassa maksaa. Raudalla ei ole myöskään suoraa vaikutusta hemoglobiiniin eikä punasolujen määrän. Raudalla on kuitenkin merkitystä. Todellisuudessa happi ei sitoudu suoraan punasoluun - se sitoutuu hemoglobiinin rautaan punasolussa. Siksi hevonen tarvitsee useita ravintoaineiden lähteitä toimivien punasolujen tuottamiseksi. Oikeaoppinen raudan imeytyminen takaa, että punasolut kantavat happea asianmukaisesti ympäri kehoa. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että raudan puute heikentää hapenkuljetusta ja urheilullista suorituskykyä. Itse asiassa rauta ei ole ainesosa, joka on vain optimaalinen kestävyyden parantamiseksi – vaan se on kestävyyden kannalta välttämätön.
Verikokeen seerumin rauta-arvo kertoo kuitenkin vain sillä hetkellä tiettyyn raudankuljettajaproteiiniin kiinnittyneenä olevan raudan määrän eikä siis kerro elimistön rautavarastojen kokoa. Seerumin rautapitoisuus laskee akuuteissa virustulehduksissa ja se sopii hyvin niiden diagnosointiin. Yleisin syy rautatason laskuun on akuutti virusinfektio. Rautataso laskee kroonisten sairauksien ja tulehdusten yhteydesssä. Mikäli punasolun keskitilavuus on suuri, mutta hemoglobiini alhainen voi raudan sitomiskyky testi olla hyvä lisä verikokeelle (seerumin rautatesti TIBC).
Täydennysrehu kilpahevosille
"Biolääketieteen insinöörimme kehittivät huipputeknisessä laboratoriossa ensimmäisen täysin luonnollisen EPO-boosterin ihmisurheilijoille, jonka todettiin toimivan poikkeuksellisen hyvin. Näiden tulosten perusteella hevosalan ammattilaiset olivat yhteydessä meihin ja kysyivät voisiko tästä luonnollisesta tuotteesta olla hyötyä myös kilpahevosille. Tiedemiehemme alkoivat tutkimaan asiaa syvemmin löytääkseen hevosille sopivan patentin. Yllättäen versio hevosille löytyi samasta yrttilajikkeesta kuin ihmisten tuotteenkin takana. Se ei kuitenkaan ole jotain, mitä voi ostaa luontaistuotekaupasta.Tiimimme on kehittänyt voimakkaan ravintolisän, joka koostuu kokonaan yrteistä ja vitamiineista – se perustuu Echinacean (punahatut) tietyn kannan erityiseen uutteeseen vahvistettuna oikein valituilla tehosteaineilla. EPO Equine® koostuu tusinasta erilaisia yrttejä, antioksidantteja ja tulehdusta vähentäviä ravintoaineita, jotka yhdessä kiihdyttävät punasolujen tuotantoa." BRL-Equine
Aivan kuten ihmisillä, hevosten lihakset tarvitsevat happea verestä polttoaineekseen. Punasolut toimivat veren happipitoisina soluina. Korkeampi punasolujen määrä = enemmän happea veressä = enemmän lihasenergiaa. Kohonnut lihasenergia auttaa hevosta suoriutumaan kovempaa, nopeammin ja pidempään. Tässä hevosen luonnollinen EPO-tuotanto tulee mukaan kuvioihin. Hormoni erytropoietiini (EPO) rakentuu munuaisissa ja stimuloimalla luontaista EPO hormonin tuotantoa, saadaan uusia punasoluja syntymään luuytimessä.
EPO-Equine® täydennysrehua tukee kliininen tutkimus Equine Vet J. 2002 May;34(3):222-7. Immunological and haematinic consequences of feeding a standardised Echinacea (Echinacea angustifolia) extract to healthy horses. O’Neill W, McKee S, Clarke AF. Patentoidussa Endurance Complex™ -seoksessa olevia aktiivisia yhdisteitä on siteerattu yli 5 000 tieteellisessä tutkimuksessa muille lajeille.
Tutkimus julkaistiin eläinlääketieteellisessä lehdessä Amerikassa.
Tutkimuksen aihe: Todeta voivatko aktiiviset ainesosat stimuloida immuunijärjestelmää ja parantaa hevosen suorituskykyä.
Aika: 42 päivää.
Periaate: Toista hevosryhmää lisäravittiin Echinacean (punahatut) tietyn kannan erityisellä uutteella ja toinen vastaavanlainen ryhmä sai lumevalmistetta. Ryhmien vastaukset rekisteröitiin.
Tulokset mitattu verikokein ja valmentajien havainnoin:
Echinacea angustifolia (Kaitapäivänhattu) on yrtti, joka stimuloi hevosen immuunijärjestelmää ja saa hevosen munuaiset tuottamaan enemmän EPO:a. Pitkällä aikavälillä tämä johtaa suurempaan määrään punasoluja ja suorituskyvyn huippuun. Punasolut tuottavat happea lihaskudokseen, ja mitä enemmän happea on, sitä kovemmin lihas voi toimia. Hevostutkimukset ovat osoittaneet, että Echinacea ei vain stimuloi immuunijärjestelmää vaan se on myös veren rakennustyökalu. Terveillä hevosilla, jotka saivat yrttiä, oli korkeammat punasolu-, hemoglobiini- ja valkosoluarvot verikokein mitattuna.